Siirry suoraan sisältöön

Voi pojat! Tavoittaako terveystieto nuoret miehet?

Minna Salakari

Minna Salakari

Teini-ikäinen poika hymyilee ja kohentaa pipoaan.

Suomalaisten terveys ja hyvinvointi on kohentunut, mutta väestön väliset terveyserot ovat kasvaneet. Nämä erot alkavat muodostua jo varhaislapsuudessa, ja niiden vaikutukset ovat havaittavissa läpi elämän. Perusta terveellisille elämäntavoille luodaan lapsuudessa ja nuorena. Tutkimuksissa on todettu erityisesti nuorten miesten elintavoissa olevan huomattavia terveyteen haitallisesti vaikuttavia tekijöitä elintapoihin – erityisesti tupakoinnin ja alkoholin kulutukseen – liittyen. 

Suomalaisten naisten elinajanodote on kasvanut 84 vuoteen, kun taas miesten elinajanodote on Pohjoismaiden matalin, 78 vuotta. 15-64-vuotiaiden miesten kuolleisuus on kaksinkertainen naisiin verrattuna, ja suomalaismiehillä on myös Pohjoismaiden korkein itsemurha-, tapaturma- ja liikenneonnettomuuskuolleisuus. Voidaankin kysyä, tavoittaako terveystieto nuoret miehet.

Terveys 2000 -tutkimushankkeen tulosten mukaan nuorten terveys ja sen määrittäjät vaihtelevat suuresti eri ryhmien välillä, ja monet terveyden vaaratekijät jakautuvat epätasaisesti: koulutusryhmien ja sukupuolten väliset terveyserot ovat suuria, ja niiden arvioidaan kasvavan entisestään nuorten varttuessa. Huono-osaisimpia ovat yksin asuvat ja vanhempiensa kanssa asuvat nuoret miehet, joiden kaikki elintavat ovat epäterveellisemmät kuin saman ikäryhmän naisilla. Pelkän perusasteen koulutuksen saaneiden ryhmään kasautuu eniten terveysongelmia ja -riskitekijöitä.

Myös Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen kouluterveyskyselyjen mukaan terveyserot sukupuolten välillä ovat huomattavia – terveystottumukset ovat pojilla epäterveellisemmät kuin tytöillä. Pojilla on myös tyttöjä useammin sosiaalisiin suhteisiin liittyviä ongelmia ja yksinäisyyttä, lapsuus- tai nuoruusiässä alkavia käytös- ja tunnehäiriöitä sekä oppimisvaikeuksia. Huomattavaa on, että jo varhaislapsuudessa sukupuolten väliset erot on tunnistettu: pojat kehittyvät tyttöjä hitaammin ja oppivat muun muassa lukemaan ja huolehtimaan itsestään keskimäärin tyttöjä myöhemmin.

Voi, pojat! Mitä me ammattilaiset ja lähiaikuiset teemme teidän kanssanne? Merkittävää on ymmärtää, että terveysosaaminen ja terveyspääoma muodostuvat jo lapsuudessa. Terveysosaamisella tarkoitetaan kykyä sellaisen tiedon hankintaan, arviointiin ja käyttämiseen, jonka perusteella voidaan ymmärtää paremmin terveyden näkökulmasta itseään, muita ihmisiä ja ympäristöä. Seuraavaksi voimme miettiä lapsille ja nuorille ominaisia ympäristöjä: lapset ja nuoret viettävät paljon aikaa kouluympäristössä, ja koululla onkin suuri merkitys nuorten kasvun ja kehityksen tukijana.

Koulun mahdollisuudet myös nuorten terveydenedistämisessä ovat merkittävät, ja kouluissa tarvitaan enemmän nuoria osallistavaa ja monen tahon tarjoamaa, matalankynnyksen terveyskasvatusta. Outi Hyry-Hongan väitöskirjatutkimuksessa (2008) seitsemäsluokkalaiset kokivat, että terveelliset opiskeluolot, myönteiset ihmissuhteet sekä terveyteen liittyvä opetus edistävät terveyttä kouluympäristössä. Myös opettajien kannustus ja ”sopiva jousto” opetuksessa koettiin tärkeiksi kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta.

Terveystiedon tarjoajien on lisäksi muistettava tiedon kansantajuistaminen – terveystieto tulisi esittää sellaisessa muodossa, että se tavoittaa suunnitellun kohderyhmänsä ja on siten nuoren ymmärrettävissä. Pojille ja nuorille miehille terveystiedon ymmärrettävyyttä ja samalla kiinnostusta omaan terveyteen voidaan lisätä informaation tarjonnan monipuolisuudella. Tietoa voidaan tarjota pelillisin, kuvallisin ja ”viihteellisin” keinoin, muussa muodossa kuin kirjoitettuna tekstinä. 

Nuoria osallistava sekä isommalle ryhmälle tarjottu toiminta aktivoi nuoria ja lisää motivaatiota jopa elämäntapamuutoksiin. Jotta viestistä saadaan vaikuttavaa ja helposti sisäistettävää, sen ei tule olla ennestään liian tuttua eikä toisaalta liian haastavaa. Terveysviestijän tuleekin huomioida, että viestin sisältö on vastaanottajaa motivoivaa ja nuorten minäpystyvyyden tunnetta lisäävää!

 

Minna

Mikä NIKO-projekti on?

NIKO-projekti on Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen kaksivuotinen alueellinen kehittämisprojekti, jonka tarkoituksena on kehittää uudenlaisia toimintatapoja ja terveydenedistämisen menetelmiä jalkautumalla nuorten ja heidän lähiaikuistensa pariin erilaisin toiminnallisin menetelmin. Projektissa toteutetaan terveydenedistämistyötä erityisesti nikotiinituotteisiin liittyen projektipäällikkö Minna Salakarin johdolla.

Lue lisää projektista