Syöpään sairastuneet keliaakikot kurssivuorossa – reseptejä hyvään elämään

Kaikki leivonnaiset – voisilmäpullista piimäsämpylöihin, fazerinamuffinsseista kivikauden leipään – ovat gluteenittomia. Jokaisella leipojalla on näet keliakia. Toinen yhteinen nimittäjä on syöpä.

Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen ja Keliakialiiton yhteistuumin järjestämä syöpään sairastuneiden keliaakikkojen kurssi on järjestyksessä toinen lajissaan. Viime vuonna toteutettu ensimmäinen vastaava kurssi oli jo menestys – säästötaustoista huolimatta. Aloite yhteiskurssiin tuli aikoinaan rahoittajalta.

– STEA (entinen Raha-automaattiyhdistys) suosii usean diagnoosin kursseja, jotta saadaan mahdollisimman hyvä hyöty, selvittää Keliakialiiton koulutusvastaava Nanna Puntila.

– Otin kolme vuotta sitten yhteyttä Syöpäjärjestöjen kurssivastaavaan, joka ehdotti yhteistyökumppaniksi Lounais-Suomen Syöpäyhdistystä.

Lounais-Suomen Syöpäyhdistys osoittautui maineensa veroiseksi kumppaniksi. – Hyvää yhteistyötä, asiantuntemusta ja osaamista molemmilta osapuolilta, toteaa myös LSSY:n edustaja, vastaava hoitaja Teija Kemppainen.

– Pitkäaikaisen sairauden kanssa elävä saa tukea ja oppii uusia, arkea helpottavia käytäntöjä, Teija perustelee.

– Ja tuote-esittelyissä tulee hyvä kuva vaikkapa keliaakikoille sopivien jauhojen kirjosta.

Geeniperimää

Kurssilaisilla tuskin on mitään sitä vastaan, että tarjolla on ammattiapua ja vertaistukea kahteen sairauteen kerralla. Viimevuotisen pioneerikurssin kaikilla osallistujilla oli keliakian lisäksi maha- tai suolistosyöpä.

Tänä vuonna syöpiä on liki laidasta laitaan. Yhden sairaus on jo selätetty, toisen remissiossa. Syömisiä syöpä rajoittaa vaihtelevasti jos ollenkaan. Mutta keliaakikkoina kurssilaisemme joutuvat kaikki karttamaan visusti gluteenia, suolinukkaa vaurioittavaa valkuaisainetta. Nykylääketieteen valossa gluteeniton ruokavalio on ainoa tepsivä apu keliakiaan.

Kohtalotovereita kurssilaisilla on Suomessa arviolta jopa noin 110 000 eli kaksi prosenttia väestöstä – enemmän kuin missään muussa länsimaassa.

– Johtuu geeniperimästä ja gluteenialtistuksesta. Gluteenipitoiset viljat (ruis, vehnä ja ohra) ovat iät ja ajat kuuluneet ruokavalioomme. Ilman altistusta keliakia ei puhkea, Nanna Puntila selvittää

”Rohkeasti vaan!”

Mutta nyt takaisin kyökin puolelle! Leivontarupeamaa vetää Mari Mäenpää Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaisista. Tottuneesti hän sukkuloi työparin luota toisen luo. Tuolla halutaan tietää, onko taikina sopivanoloista, täällä kaivataan desin mittaa.

Ohjelmassa on mukana hiivaleivontaa, se kun Marin kokemuksen mukaan jää monelta keliaakikolta väliin. Yleensä gluteenittomassa leivonnassa pitäydytään piirakoissa ja paistoksissa.

Jos kohta hiiva lienee joillekuille kurssilaisille uusi tuttavuus, yleisesti ottaen huushollitaidot ovat hyppysissä.

– Näistä ihmisistä kyllä näkee, että he ovat ennenkin touhunneet keittiössä. Nuorten kursseilla on useimmiten aloitettava a:sta – vaikkapa siitä, miten veistä pidetään kädessä, Mari selvittää.

Ohjaajaa ilahduttaa erityisesti aikuiskurssilaisten valmius tarttua toimeen.

– Rohkeasti vaan kokeilemaan! Ammattilaisellekin tulee likilaskuista. Maku ratkaisee, Mari kannustaa.

Kiireinen apuri

Totuuden nimessä ihan kaikki kurssilaiset eivät ole pullanpaiston konkareita.

– Minä en ole leiponut ikinä enkä leivo nytkään, ilmoittaa Esko Piirainen, joka on matkannut Kajaanista asti ”syrjäkulmille” Turkuun.

Eskolle lankeaa luonnostaan apurin rooli, joka koostuu ”vatkuttimen” ja muiden välineiden haalimisesta, jauhojen mittaamisesta ja muista tarpeellisista toimista.

Kiirettä pitää Eskollakin. Työpari, espoolainen Tuija Mieskonen, kurssin kuopus komentaa avustavaa leipuria jämäkästi samalla, kun pilkkoo – oikeaoppisella veitsiotteella – fazerinanpaloja muffinssien sydämiksi.

– Emme me sentään aviopari ole, Esko, ilmeisen parantumaton huumorveikko huomauttaa.

Esko Piirainen ja Tuija Mieskonen leipovat suklaisia muffinsseja. Kaksikon työnjako on selkeä: Tuija pomottaa, ja Esko tekee, mitä käsketään.

Juttu on julkaistu LOKI-lehdessä 2/2018. Lue koko lehti ja tutustu myös muihin Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen julkaisuihin verkkosivuillamme.

Teksti: Marja Myllyluoma
Kuva: Aleksi Rajamäki