Siirry suoraan sisältöön

Takaisin elämään syövän jälkeen

Psykoterapeutti Florence Schmitt

Psykoterapeutti Florence Schmitt toimii maaliskuussa Meri-Karinassa aloittavien keskusteluryhmien vetäjänä. Ryhmissä keskitytään siihen, millaista paluu tavalliseen elämään syöpähoitojen päättymisen jälkeen on.

(18.2.2020)

Kuoleman ja syövän välille ei enää tarvita yhtäläisyysmerkkiä. Huomattava osa syöpään sairastuneista saa vähintään lisää elinvuosia tai paranee kokonaan.

Psykoterapeutti Florence Schmitt kantaa huolta heistä, jotka ovat leikkauksen ja lääke- ja sädehoitojen jälkeen lähetetty takaisin entiseen elämään. Perhe- ja työkuviot jatkuvat. Syöpään sairastunut ja siitä parantunut vie lapset aamulla päiväkotiin ja lähtee töihin kuten ennenkin. Yksinelävä aloittaa uuden harrastuksen, murrosikäisten vanhempi kuskaa teinejä harrastuksiin. Panssari ei petä, kaikki toimii kuin rasvattu. Näinkö se menee?

Ihminen nähdään Schmittin mukaan koneiston osana, joka sairastuttuaan on mennyt rikki ja joka täytyy palauttaa takaisin tuotantoketjuun. Tehokas yhteiskuntamme hoitaa kyllä kehon kuntoon, mutta lähettää vaikkapa rinnan poistossa olleen syöpäpotilaan mahdollisimman pian kotiin veripusseineen päivineen. Hoida siinä sitten pieniä lapsia, kun mieli on hajalla. Yhteiskunta hoitaa kehon mutta ei psyykettä. Syövän hoitoketjuun ei kuulu terapia, joka olennaisesti helpottaisi paranemista, kun mielessä velloo miljoona kysymystä.

Keväällä kaksi ryhmää – ilmoittaudu mukaan

Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksessä kokoontuu maalis-huhtikuussa kaksi Takaisin elämään -ryhmää, joissa keskitytään siihen, miten selvitä syövän sairastamisen jälkeen. Toinen ryhmistä on suunnattu yli 60-vuotiaille miehille ja naisille, joilla ei ole enää kotona asuvia lapsia. Toinen ryhmä on taas tarkoitettu alle 60-vuotiaille, joiden kotona vielä asuu alaikäisiä lapsia. Syöpähoidoista täytyy kuitenkin olla enintään puoli vuotta aikaa. Ryhmät kokoontuvat viisi kertaa. (Katso tarkemmat kokoontumisajankohdat ja ilmoittautumisohjeet jutun lopusta).

– On tärkeää olla mukana alusta saakka, sillä kyseessä on tiivis paketti. Kesken ei voi tulla ja ryhmässä on täydellinen vaitiolovelvollisuus, painottaa Schmitt, joka toimii ryhmien vetäjänä.

Hän on tehnyt uransa psykoterapeuttina Turun yliopistollisen keskussairaalan lastenpsykiatrian klinikalla. Hän on myös hoitanut onkologian klinikalla syöpään sairastuneita aikuisia ja heidän alaikäisiä lapsiaan. Schmitt on juuri vuoden alusta jäänyt eläkkeelle, mutta on vielä tehnyt terapeuttina tuntityötä.

– Tyksin syöpätautien klinikka on anonut vuosia turhaan kokonaista psykoterapeutin virkaa. Apua voi tällä hetkellä saada ainoastaan, jos kotona on alle 12-vuotiaita lapsia. Muut jäävät hoitamatta.

Schmitt väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 2008 Turun yliopistossa. Väitöstutkimuksen tärkeä tulos oli, että perheen hyvinvoinnille pahin uhka on syöpää sairastavan vanhemman tai hänen puolisonsa masentuminen. Se, että masennus hoidetaan ja perhe pääsee psykoterapian avulla jaloilleen, auttaa parhaiten.

Syöpä rikkoo kodin kuin tsunami

Kokeneen psykoterapeutin mukaan syöpä rikkoo ja sekoittaa kodin kuin tsunami. Schmitt puhuu kehon kesyttämisestä ja sen miettimisestä, että tämä on se asunto, jossa asun kuolemaani asti.

– Tärkeä aspekti on, että oma keho tuntemuksineen täytyy kesyttää uuteen uskoon, koska hoidot ovat tuoneet mukanaan uusia tuntemuksia. Miten tulkitset kehon uudenlaiset viestit?

Me kaikki olemme Florence Schmittin mukaan kahden maailman kansalaisia.

– Meillä on ulkoinen maailma, jossa kohtaamme toisia ihmisiä ja meillä on sisäinen maailma, joka on sisustettu omilla muistoilla, rakastetuksi tai hylätyksi tulemisen kokemuksilla.

Pienillekin lapsille tulee kertoa sairaudesta

Yksilöterapiakoulutuksen ja vaativan erityistason perheterapeuttikoulutuksen käynyt Schmitt korostaa, että perheessä kaiken ikäisille lapsille tulee kertoa syövästä, myös aivan pienille, lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Imeväisikäinen voi tuntea, että äidin perustuoksu muuttuu ja molempia ahdistaa, jos imetys täytyy lopettaa syöpähoitojen vuoksi.

– Lapsi kyllä hoksaa, että jotakin on vialla ja voi ajatella, että se on hänen vikansa, ellei hänen kanssaan käydä asiaa läpi. Lasta tulee kunnioittaa kertomalla.

Entä miten terapeutti itse rentoutuu, mistä hän ammentaa jaksamisensa?
– Kävelen paljon ja olen siinä mielessä suomalainen, että pidän hiljaisuudesta ja metsässä liikkumisesta, sanoo Ranskasta lähtöisin oleva ja 1980-luvulta Suomessa asunut Schmitt.

Vaikka hän ei sekoita työtä ja uskontoa, hän kertoo olevansa roomalaiskatolinen kristitty ja ammentavansa voimavaroja myös uskosta.

Ilmoittaudu mukaan kevään ryhmään

Tänä keväänä järjestetään kaksi keskusteluryhmää, joita molempia vetää psykoterapeutti Florence Schmitt. Molemmat ryhmät on tarkoitettu henkilöille, joiden syöpähoitojen päättymisestä on kulunut enintään noin puoli vuotta. Toinen ryhmä on tarkoitettu alle 60-vuotiaille henkilöille, joiden lapset asuvat kotona. Ryhmä kokoontuu keskiviikkona 4.3., 18.3., 1.4., 15.4. ja 29.4. klo 17.00–18.30. Toinen ryhmä on suunnattu yli 60-vuotiaille henkilöille, joilla ei ole kotona asuvia lapsia. Ryhmä kokoontuu keskiviikkona 4.3., 18.3., 1.4., 15.4. ja 29.4. klo 14.45–16.15. Kaikki kokoontumiset pidetään Meri-Karinan hyvinvointikeskuksessa. Ryhmissä käydyt keskustelut ovat luottamuksellisia.

Molempiin ryhmiin otetaan 8–10 osallistujaa. Ilmoittaudu Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen vastaavalle hoitajalle Teija Kemppaiselle, p. 02 265 7609 tai teija.kemppainen@lssy.fi. Lisätietoja Teija Kemppaiselta tai Takaisin elämään -ryhmistä kertovalta verkkosivulta.

Teksti: Paula Heino
Kuva: Pasi Leino