Syöpäjärjestöt: Syöpäpotilaiden pitkän ajan elossaololuvut entistä luotettavampia
(Syöpäjärjestöt 8.1.2016)
Syöpäpotilaat paranevat yhä useammin ja elävät yhä pidempään, joten tarvitaan myös pidemmän ajan seurantaa heidän selviämisestään. Perinteisesti käytetty viiden vuoden seuranta-aika on liian lyhyt monen syövän ennusteen määrittämiseksi. Esimerkiksi eturauhas- ja rintasyövässä 10–15 vuoden seuranta-ajat ovat tarpeen, koska hyvin suuri osa potilaista elää yli viisi vuotta, mutta toisaalta potilaiden kuolleisuus on suurempi kuin muulla väestöllä vielä pitkään syövän toteamisen jälkeen.
Syöpätaudeista parantumisen mittarina käytetään suhteellista elossaololukua, jonka avulla arvioidaan tiettyyn syöpään sairastuneiden keskimääräistä ennustetta. Esimerkiksi rintasyövän sairastaneiden viiden vuoden elossaololuku Suomessa on 91 prosenttia. Kymmenen vuoden elossaololuku on 86 prosenttia. Mitä iäkkäimmistä syöpäpotilaista on kyse, sitä todennäköisempää on, että he voivat kuolla seuranta-aikana johonkin toiseen sairauteen.
Elossaololuku lasketaan tietyllä menetelmällä. Suomen Syöpärekisterin tuoreessa tutkimuksessa hyödynnettiin uudenaikaista laskentatekniikkaa sekä koko väestön kattavaa, 300 000 potilaan aineistoa ainutlaatuisella tavalla. Tutkimus osoittaa, että perinteinen, Edererin ja Heisen jo vuonna 1959 julkaisema menetelmä on luotettavampi kuin uudempi Pohar Perme -menetelmä laskettaessa pitkiä, 10–15 vuoden seuranta-aikoja. Kaksi aiempaa muualla aiheesta tehtyä tutkimusta eivät pohjautuneet todelliseen potilasaineistoon, ja niiden tulokset olivat keskenään ristiriitaiset. Tuore tutkimus julkaistiin arvostetussa Statistics in Medicine -lehdessä 28.12.2015.